Kuvaaja: Aira Kuvaja
1902 Chantiers et Ateliers de Penhoët Saint-Nazaire, Ranska (Teräsrunko)
Uppoama 3600 BRT 2300 NRT 2011 (Kantavuus 2900 t) / 83.3 x 12.5 x 6.3 m
Pääkone 2 × 294 kW (400 hv) Purjepinta-ala 2200 m²
LAËNNEC- RANSKA
07.08.1902: St Nazairen telakalla Ranskassa veteen lasketaan teräsrunkoinen, kolmimastoinen purjelaiva, alustyypiltään fregatti. Sen on tilannut nantesilainen varustamo, Société des armateurs nantais. Tämä alus nimetään Laënneciksi, Bretagnelaisen lääkärin ja stetoskoopin keksijän René Laënnecin mukaan. Kuljetti mm. vilja-, hiili- ja nitraattilasteja pääasiassa Euroopan ja Pohjois- ja Etelä-Amerikan sekä Australian välillä.
16.10.1902: Rekisteröitiin Ranskalaiseksi
23.10.1902: Laënnec lähti neitsytmatkalleen kaksi kuukautta myöhemmin kohti Cardiffia, Walesia, Aluksen ensimmäisenä päällikkönä oli merikapteeni Turbe. Kun alusta hinataan Bristolin kanaalissa kohti satamaa, se törmää englantilaiseen täydessä hiililastissa olevaan rahtilaivaan Penzanceen ja vaurioituu. Englantilaisalukselle tosin käy vielä huonommin – se uppoaa. Tapausta seuraa oikeudenkäynti, jonka seurauksena Laënnec tuomitaan syylliseksi yhteentörmäykseen. Laënneciä pidettiin vastuullisena, koska sen katsottiin olevan huonosti ohjattavissa.
1906: Achilles Guriec vastaanotti päällikkyydeen Turbén jäädessä eläkkeelle.
12.12.1911: Vaurioitui myrskyssä Santanderissa purkaessaan nitraattilastiaan. Korjattiin paikan päällä
12.04.1916: Guriec sai kuolemaan johtavan sairaskohtauksen laivallaan kello 1.30 jolloin päälliköksi nimitettiin kapteeni d’ Emile Delano Laiva oli tuolloin Hyväntoivon niemen edustalla ( Etelä-Afrikka).
04.09.1918: Kärsi hurrikaanista Bermudan rannikolla.
04.11.1919: Viimeinen matka Ranskan lipun alla, oli Australiaan. paluu Limerickiin (Irlanti) 9. lokakuuta 1920.
01.12.1920: Myytiin Compagnie Plissonille, minkä jälkeen se oli kaksi vuotta ankkurissa St. Nazairessa.
OLDENBURG – SAKSA
11.1922: Alus myytiin edelleen hampurilaiselle Hans Hinrich Schmidt & Co varustamolle, joka nimesi aluksen OLDENBURG. Laivan kapteeni oli Otto Lehmberg Toimi lastia kuljettavana purjeharjoittelulaivana.
15.05.1925: Saksalaisomistuksessa matkalla painolastissa Hampurista Perun Callaoon alus menetti suuren osan isomastostaan lähellä Kap Hornia kovassa myrskyssä
1928: Omistajaksi Bremer Segelschiffs-Rhederei ‘Seefahrt’, Bremen Saksalaisomistuksessa alus teki kahdeksan matkaa,
1930 Fregatti joutui merihätään matkalla Floridan Fernandinasta Malmöön. Laiva sai 55 asteen kallistuman fosfaattilastin siirryttyä välikannella hirmumyrskyssä. Suurin ponnistuksin miehistön onnistui vakauttaa laiva lastia siirtämällä ja pelastaa laivan.
14.03.1930: Perille Malmössä. Mukana 2950 tonnin fosfaattilasti
14.03.1930 Viimeinen matka jonka jälkeen alus ankkuroitiin Bremerhaveniin.
SUOMEN JOUTSEN – SUOMI
08.1930: Myytiin Suomen Merivoimille miljoonalla Suomen markalla Hinattiin Bremenistä Helsinkiin .
23.09.1930: Saapui Helsinkiin vietiin myöhemmin Uutseenkaupunkiin telakoitavaksi
01.11.1931: Alus kastettiin Uudessakaupungissa kello 10.00. Esittelijäneuvos Aarnio piti lyhyen puheen korostaen koululaivan tärkeyttä ja esittäen puolustusministeriön puolesta kiitokset telakan henkilökunnalle, laivan päällystölle ja miehistölle. Sen jälkeen puolustusministeriön edustajana julisti että “Laivan nimi on tästä lähtien oleva SUOMEN JOUTSEN ((OHIT). Sieltä fregatti hinattiin mm. Barön salmen kautta Helsinkiin lopullista varustelua varten. Nimen esikuvana oli Finska Svan, joka 7.7.1565 oli kunnostautunut meritaistelussa Bornholmin edustalla.
05.11.1931: Avomeriosuudella tehtiin Suomen laivaston historiaa, kun uusi koululaiva nosti purjeensa ja teki ensimmäiset takilamanööverinsä.
SUOMEN JOUTSENEN KAHDEKSAN VALTAMERIPURJEHDUSTA 1931-1939
I matka (22.12.1931 – 22.5.1932)
Helsinki – Kööpenhamina – Trangisvaag (Fär-saaret) – Hull – Las Palmas – Ponta Delgada (Azorit) – Vigo – Helsinki
Ensimmäisellä matkalla jouduttiin myrskyyn Itämerellä ja Pohjanmerellä sekä hirmumyrskyyn Pohjois-Atlantilla. Alus oli lähellä tuhoutua mm. menetettyään peräsimen peräsinvaurion vuoksi Trangisvagin vuonossa Fär-saarilla. Hinaaja Seaman hinasi fregatin myöhemmin Hulliin telakointia varten, jonka jälkeen jatkettiin koulutuspurjehdusta Kanarian saarille.
II matka (18.10.1932 – 3.5.1933)
Helsinki – Las Palmas – Porto Grande (Kap Verde) – Rio de Janeiro – Montevideo – Buenos Aires – Port Castries (Pienet Antillit) – Charlotte Amalie (Neitsytsaaret) – Ponta Delgada – Helsinki
III matka (1.11.1933 – 15.5.1934)
Helsinki – Marseille – Aleksandria – Napoli – Santa Cruz (Teneriffa) – Port au Prince (Haiti) – Lissabon – Helsinki
Kolmannella matkallaan Haitin Port-au-Princesta Lissaboniin alus joutui hirmumyrskyyn 6.4.1934 paikassa lat.= 40ºP, long.= 48ºL Pohjois-Atlantilla. Hirmumyrskyssä “piissä” maaten aluksen kallistuskulma oli pitkähkön aikaa yhtäjaksoisesti 49 astetta ja fregatti sai jopa 55 asteen kallistumia.
IV matka (31.10.1934 – 3.5.1935)
Helsinki – Cartagena (Espanja) – Pireus – Saloniki – Beirut – Haifa – Aleksandria – Casablanca – Ponta Delgada – Gravesend – Kööpenhamina – Helsinki
V matka (9.10.1935 – 2.7.1936)
Helsinki – Lissabon – La Guaira (Venezuela) – Cartagena (Kolumbia) – Balboa (Panama) – Callao (Peru) – Valparaiso (Chile) – Buenos Aires – Rio de Janeiro – Ponta Delgada – Helsinki
VI matka (2.11.1936 – 1.5.1937)
Helsinki – Leixoes – Dakar (Sengali) – Ciudad Trujillo (Dominikaaninen tasavalta) – Vera Cruz (Meksikko) – Havanna – New York – Oslo – Helsinki
VII matka (20.10.1937 – 12.5.1938)
Helsinki – Funchal (Madeira) – Montevideo – Kapkaupunki – Calais – Helsinki
VIII matka (27.10.1938 – 23.4.1939)
Helsinki – Bordeaux – Casablanca – Pernambuco (Brasilia) – San Juan (Puerto Rico) – Ponta Delgada – Rotterdam – Helsinki
Kahdeksannella matkalla ollessaan matkalla Casablancaan laiva joutui hirmumyrskyihin Biskajalla 21.11. – 24.11.1938 välisenä aikana. Välillä myrskyn hiukan heikennyttyä se puhkesi uudelleen 23.11.1938. Alus joutui kamppailemaan epäsäännöllisessä 15 metrin korkuisessa aallokossa. Laiva purjehti hätäsatamaan Bordeauxiin, jossa ennen sitä matkan aikana vaikean sydänkohtauksen saanut päällikkö jäi maihin ja uudeksi päälliköksi tuli kapteeniluutnantti U.A. Voionmaa.
SUOMEN JOUTSEN SODASSA 1939-1944
08.10.1939: Alus siirrettiin Helsingistä Hangon edustalle, jossa se samana iltana ankkuroitiin. Matka jatkui seuraavana päivänä Nauvon ankkuripaikalle, missä pääosa rannikkolaivastoa jo oli.
30.11.1939: Joutui Ilmahyökkäyksen kohteeksi Högsåran Keisarin satamassa, missä se joutui Ilmauhan vuoksi alus hinattiin pohjoiseen Ominaisten saaren eteläpuolella Sådingholmassa, mistä se siirrettiin edelleen Nauvoon, viikkoa myöhemmin Kihdin selän länsireunaan Salsöhön ja edelleen Husön rantaan.
12.01.1940: Husössä ilmahyökkäyksiin. Alusta ja sen kyljessä ollutta sukellusvene Vetehistä vastaan hyökkäsi 3-4 kaksimoottorista pommikonetta, jotka pudottivat noin 2 000 metrin korkeudesta kaikkiaan 33 pommia. Lähin pommeista osui 15 metrin päähän, mutta Suomen Joutsen ei vaurioitunut. Pommituksen jälkeen alus siirrettiin Flisön saaren pohjoispuolelle.
30.01.1940: Aluksen toiminta tukiasemana päättyi talven vähennettyä laivaston toimintaa. Jatkosodassa alus oli sukellusveneiden ja moottoritorpedoveneiden emälaivana ja osallistui sotien jälkeen miinanraivaukseen tukialuksena. Aluksen mastot oli poistettu sotavuosina, ja sitä liikuteltiin hinaajalla.
SUOMEN JOUTSEN – SOTIEN JÄLKEEN
05.1945: Määrättiin raivaajalaivastoon Lavansaareen. Sodan väistyttyä laivaa alettiin palauttaa rauhanajan asuun. Runko maalattiin valkoiseksi, ja riki palautettiin täysiin mittoihin.
1946-1848: Alus kunnostettiin purjehduskäyttöön. Kunnostustöitä johti päällikkönä toiminut merikapteeni Lasse Andersson 34 kuukauden ajan. Hän oli toiminut aikaisemmin mm. perämiehenä nelimastoparkeissa Lawhill ja Moshulu sekä päällikkönä kuunarissa Yxpila. Työllä oli selkeä tavoite: fregatin piti lähteä valtamerimatkalle syksyllä. Matka kariutui viime hetkillä presidentti J.K. Paasikiven vastustukseen. Hänen mielestään oli tärkeämpää maksaa sotavelat kuin seilata lippulaivalla.
09.1948: Laiva sai “kultaisen” keulakuvan jonka oli piirtänyt ja suunnitellut taiteilija Mauno Porrasvaara. Hä myös valvoi valamista joka suoritettiin Lepistön valimossa Helsingissä. Keulakuva valmistettiin messingistä sen ollen kooltaan 90 x 160 cm ja se esittää lentävää joutsenta.
1948: Suomen merimiesunioni esitti Suomen Joutsenta muutettavaksi merikouluksi, mutta päätöstä ei saatu aikaiseksi.
1949-1951: Teki joukon koulutus- ja edustuspurjehduksia Itämerellä ja Suomenlahdella. Merisotilaiden lisäksi laivassa risteili niin sotilasasiamiehiä, diplomaatteja kuin lehtimiehiäkin. Ensimmäinen niistä tehtiin Raumalta Itämerelle ja sieltä Lappohjaan 21.8. – 28.8.1949.
14.08.1951: Viimeisen purjehduksensa koululaiva teki kesällä Gotlannin eteläkärjen tuntumaan päätyen Helsinkiin.
SUOMEN JOUTSEN – LOPULLISTA SIJOITUSPAIKKAA ETSIMÄSSÄ
1955: SUOMEN JOUTSEN UUTEENKAUPUNKIIN: Huhtikuussa uudenkaupungin puolesta tehtiin koululaivakomitealle tarjous sijoittaa laiva uudenkaupungin satama-alueelle. Uusikaupunki tarjosi laivalle satama-alueitaan millaisen paikan komitea vaan haluaa. Paitsi merimiesten koulutusalukseksi tulisi laiva olemaan merkittävä turistinähtävyys. Suomen Joutsen oli ennenkin ollut Uudessakaupungissa sillä kun laiva ostettiin suomeen rahtilaivana niin uudelleenrakentaminen tapahtui juuri Uudessakaupungissa.
13.06.1955: SUOMEN JOUTSEN KOTKAAN. Kotkan kaupunginhallituksen istunnossa päätettiin ilmoittaa koululaivakomitealle kaupungin olevan halukas sijoittamaan merimiesten sisäoppilaitokseksi tarkoitetun aluksen satamaviranomaisten ehdottamaan paikkaan.
Länsisatamassa Norssaaren penkereen eteläpuoli täytti koululaivakomitean laivan sijoittamiselle asettamat ehdot.
Mikäli Kotkan kaupungin tekemä tarjous tulee hyväksytyksi, on mahdollista, että SUOMEN JOUTSEN sijoitetaan maamme toiseksi suurimpaan satamaan, alusta on ajateltu voitavan käyttää merimieskouluna.
MERIVOIMIEN TUKIKOHTANA
1956: Muutettiin Suomen laivaston kiinteäksi harjoitusalukseksi Se toimi emälaivana merivoimien harjoituksissa sekä asunto- ja varastolaivana
1956-1959: Merivoimia Suomen Joutsen palveli tämän jälkeen toimimalla tukikohtana Obbnäsin varuskunnan rakennustöissä. Koululaivaksi sitä pidettiin jo liian vanhana, ja alus päätettiin myydä Saksaan. Valtioneuvosto oli jo hyväksynyt kaupan, ja osa laivasta oli jo maksettu,
1958: Heinäkuussa koululaivakomitea sai työnsä valmiiksi ja mietintö jätettiin Kauppa ja teollisuusministeriölle. Mietinnössä ehdotettiin laivan korjaamista ja sen muuttamista merimiesammattikouluksi. Laivan sijoituspaikaksi ehdotettiin Turkua jonka tarjoama paikka on aluksen kiinnityksen kannalta suojainen ja turvallinen sekä koulutoiminnan kannalta erittäin sopiva paikka. Aluksen muutoskustannusten arvioitiin nousevan 105 miljoonaan markkaan.
04.1959: Merimies-Unioni vaati, että Joutsen muutetaan valtion merimiesammattikouluksi. Hallitus taipui vaatimukseen Unionin turvauduttua lakkoaseeseen.
01.1960 jäänmurtaja Sampo hinasi Suomen Joutsenen satamajäänsärkijä Auran avustamana Upinniemestä Turkuun, Sittemmin se ei ole kaupungista poistunut, vaikka Helsinki tosissaan yritti saada kaunottaren rannalleen 1980-luvulla.
05.03.1960: Laiva siirrettiin satamahinaajien avustamana Turusta Linnanaukon laiturista Latokari Oy telakalle Hirvensaloon. Laivasta kunnostettiin merenkulkukoulu.
MERIMIESAMMATTIKOULUNA – TURKU
25.01.1961: Siirrettiin telakalta Turun aurajokeen
01.03.1961: Aloitti merimiesammattikoulun koululaivana.
01.03.1961: Koulun ensimmäiset oppilaat saapuivat koululaivaan. Oppilaita oli kaikkiaan 100 joista 80 tuli asumaan laivassa.
04.05.1961: Koulun vihkiäiset jossa koulu nimettiin VALTION MERIMIESAMMATTIKOULU
1966: Koulun nimeksi tuli TURUN MERIMIESAMMATTIKOULU
1976: Koulun nimenä oli TURUN SUOMENKIELINEN MERENKULKUOPPILAITOS
1988: Toiminta merimiesammattikoulun koululaivana loppui. Tuolloin valtio päätti lopettaa merimieskoulutuksen sekä Turussa että Helsingissä, kun Suomen kauppalaivasto oli alkanut pienentyä merkittävästi. Vuosien aikana 3700 oppilasta opiskeli laivalla. Muutettiin samana vuonna museolaivaksi jolloin se siirtyi Turun ruotsinkielisen merenkulkuoppilaitoksen hallintaan.
17.09.1990: SUOMEN JOUTSEN hinattiin telakalle jossa tarkastettiin sen runko.
1991: Siirtyi valtiolta Turun kaupungin omistukseen museolaivaksi ja Turun maakuntamuseon hallintaan.
1994: Siirtyi kokonaan Turun maakuntamuseon hoitoon Vastuu siirtyi sen vuoksi että aluksella aloitettiin perusteellinen korjaus.
SUOMEN JOUTSEN 100 VUOTTA-
01.07.2002: Hinattiin merikeskus Forum Marinumin alueelle satavuotisjuhlaansa varten. Suomen Joutsenta ja sitä hinanneet alukset käyttivät kolmen kilometrin matkaan pari tuntia.
07.07.2002: Aluksella oli 100-vuotisjuhlanäyttely. Koululaiva, fregatti Suomen Joutsenen vaiheita vesillelaskusta nykypäivään.
27.07.2002: Suomen Joutsenen 100-vuotisjuhlan pääjuhlapäivä.
31.08.2002: Laivan 100-vuotisjuhlanäyttely päättyi
2006: Hyväksyttiin perinnelaivarekisteriin
SUOMEN JOUTSEN TELAKOIDAAN
19.09.2016: Telakoitiin Naantalin Luonnonmaan Korjaustelakalle. Matka toteutettiin kahden hinaajan ja parin apualuksen voimin.
20.10.2016: Paluumatka Luonnonmaan telakalta Aurajoen suulle turkuun.
SUOMEN JOUTSENEN SUURI TAKILAREMONTTI
26.8.2024 Museolaiva Suomen Joutsenella käynnistettiin suuri takilaremontti, joka kestää useamman vuoden. Mastot käydään läpi yksi kerrallaan, ja lähtökohtaisesti yhden maston työstämiseen kuluu kokonainen vuosi. Jokainen kolmesta mastosta lasketaan alas, huolletaan talvikauden aikana ja nostetaan takaisin paikoilleen.
Kunnostustyöt suoritetaan osana normaalia ja pitkäaikaista huoltosuunnitelmaa. Viimeksi Suomen Joutsenelle tehtiin samanlainen takilaremontti vuosina 1995–1999.
02.09.2024: Keulamasto nostettiin
Museolaiva Suomen Joutsenen ulkomuoto muuttui väliaikaisesti kun laivan keulamasto nostettiin alas Purkutyöhön varattiin koko viikko, jonka aikana takilan suurimmat metalliosat kuten raakapuomit nostettiin alas ja kuljetettiin alihankkijalle kunnostettavaksi. Pienempiä osia kuten vaijereita puolestaan huolletaan talvikauden aikana Forum Marinumin omissa tiloissa Kruununmakasiinin vintillä. Maston alin osa ja keulapuomi jäävät paikoilleen. Laivan omistaa ja kunnostuksen rahoittaa Turun kaupunki.
