TARMO – MUSEOJÄÄNMURTAJA – IMO: 5352898 SIJOITUSPAIKKA: KOTKA
1907 Sir W.G. Armstrong & Co Ltd., Walker Shipyard, Newcastle, Yhdistynyt kuningaskunta (797)
Uppoama: 2.300t 1574 GT 497nt / 67.1 x 14.3 x 6.1 m
09.11.1907: Vesille laskettiin TARMO nimellä
12.1907: Valmistui
27.02.1908: Palveluskäyttöön
18.01.1940: Se joutui Neuvostoliiton ilmavoimien lentokoneen hyökkäyksen kohteeksi Kotkan satamassa. Hyökkäyksessä kuoli 39 ja haavoittui 13 miestä. Heidät on haudattu Kotkan kirkon hautausmaalle. Tarmon oli tarkoitus vielä sodan lopulla murtaa jää hyökkäävien neuvostojoukkojen edestä, mutta se ei ehtinyt suorittaa tehtäväänsä ennen rauhan tuloa.
1950: Alus muutettiin hiililämmitykseltä öljypoltolle, mikä paransi sen ominaisuuksia olennaisesti.
Myös laivan peruskorjaus ajoittui vuosille 1950–1951.
1963: Alus sai vuonna 1963 uuden nimen Apu, koska uusi dieselsähköinen Tarmo II valmistui samana vuonna. Alus palveli laivastoa emälaivana ja apualuksena vuoteen 1969, jolloin se sai vanhan nimensä ja se piti museoida. Poikkeuksellisen kovan talven vuoksi se kuitenkin lähetettiin vuonna 1970 vielä kerran jäätöihin Apu-nimisenä merikapteeni Into Lehtisalon komennossa. Talvi jäi vanhan höyrymurtajan viimeiseksi työtalveksi: uusi, nyt ensi kerran kokonaan kotimaisesta teräksestä rakennettu dieselsähköinen jäänmurtaja Apu valmistui seuraavana kesänä.
1970: Poistettiin käytöstä 63 vuotta Merenkulkuhallituksen palveluksesta.
1990: Tarmo jätti hyvästit Helsingille; Yli kaksikymmentä vuotta Helsingin Hylkysaaren rannassa maannut jäänmurtaja sai arvoisensa eläkepäivät. Maailman vanhimmaksi kunnossa olevaksi jäänmurtajaksi mainostetun aluksen entistäminen on tarkoitus aloittaa Kotkan telakalla vielä marraskuun aikana.
TARMO lipui torstaiaamun hämyssä ensimmäistä kertaa vuosiin Suomenlahdella. Katajanokan laiturissa kelluneet jäänmurtajat kunnioittivat kokeneen virkaveljensä matkantekoa kolmella pitkällä töräyksellä. Omin voimin alusvanhus ei enää liikkunut, vaan se siirrettiin kahdella hinaajalla kulkuvaloilla yms. varustettavaksi Katajanokan laituriin, mistä se on tarkoitus hinata Kotkaan. Kovan tuulen takia 12 tunnin hinausmatkaa jouduttiin siirtämään.
Valtioneuvosto myönsi Tarmon kunnostuksen aloittamiseen kaksi miljoonaa markkaa työllistämisrahaa. Kaikkiaan entistämisen on arvioitu maksavan noin kymmenen miljoonaa. Tarmo jäI kunnostuksen jälkeen museolaivaksi Kotkaan. Kaupunki lupasi maksamaan noin 250000 markan vuotuiset ylläpitokulut.
01.05.1992; Alus vihittiin museojäänmurtajaksi
Vuosi 2008: Hinaajat Janet ja Vega siirsivät vuonna 2008 Tarmon 400 metriä pohjoisemmaksi vastavalmistuneen Merikeskus Vellamon museoaluslaituriin.
2015: Eduskunta myönsi neljännessä lisätalousarviossaan Tarmon telakointiin ja kunnostukseen 950 000 euroa
Marraskuu 2016: Yli 100-vuotias jäänmurtajien kuningas Tarmo hinattiin telakalle – edessä liki miljoonan euron remontti
Toukokuu 2017: Museojäänmurtaja Tarmo hinattiin takaisin Kotkaan viiden kuukauden korjaustelakoinnin jälkeen
Osana Suomen merimuseon näyttelyitä Tarmo juhlistaa osaltaan Suomi 100 -juhlavuotta.
”Tarmo on ollut Alfons Håkansin Suomenlinnan telakalla kipeästi kaivatussa korjaustelakoinnissa reilut viisi kuukautta. On upeaa, että voimme näyttää yleisölle suurella pieteetillä korjatun kansallisaarteemme näin Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlavuonna”, sanoi johtaja Tiina Mertanen Suomen merimuseosta.
Laivan korjaustelakointi tehtiin Alfons Håkans -varustamon Suomenlinnan telakalla. Korjaustelakoinnin aikana on tehty paljon pikkutarkkaa työtä, joka on tuottanut arvokasta tutkimusaineistoa ja ympäristöystävällisempiä työtapoja.
”Työ oli hyvinkin pikkutarkkaa, koska kunnioitimme laivaa työn joka osa-alueella. Olemme harjaantuneet erikoisalusten korjauksiin ja käytämme kaikessa työssämme moderneja ja ympäristöystävällisiä menetelmiä. Tarmon alkuperäinen teräsmateriaali tutkittiin laboratoriossa oikeiden hitsauslisäaineiden kartoittamiseksi. Pintakäsittelyn ruosteenpoisto-osuus suoritettiin modernilla vesipuhallus-menetelmällä, joka säästää ympäristöä ja itse alusta. Aluksessa käytetyt materiaalit ja lisäaineet ovat nyt dokumentoitu paremmin kuin koskaan aiemmin ja se auttaa aluksen kunnossapidossa myös tulevaisuudessa”, kertoo telakan johtaja Tero Hänninen.
