Kuvat: Markku Hietavuori
Uppoama: 11 t / 13,30 x 3,70 x 1,70m
Pääkone: Lombardini LDW 1404M 38 hv (SAE) /
Miehistö : 4–6
1898: Valmistui elokuussa laivaa hakemaan lähetettiin Viipurin luotsipiirin luotsipäällysmies, merikapteeni Gustaf Ahlstedt ja Pitkäpaaden luotsiaseman luotsivanhan Aleksanteri Seppä. Alus palveli Viipurin luotsipiirin Pitkäpaaden luotsiaseman luotsikutterina.
09-10.1898 Matka Norjan Larvikista taittui Götan kanavan kautta Itämerelle
26.10.1898: Saapui Hankoon. Luotsitirehtöörin päätöksella laiva sijoitettiin Pitkäpaateen, jonka vanha luotsivene siirrettiin Haapasaaren luotsiasemalle.
1918: Aluksen aktiivinen käyttö päättyi sisällissodan aikana, kun Pitkäpaaden purje varastettiin pakenevien valkoisten matkaan.
1920 Pitkäpaaden luotsiasema lakkautettiin ja luotsit siirtyivät läheiseen Kokkoluotoon vieden veneen mukanaan. Samaan aikaan asemalle saatiin myös ensimmäinen moottoroitu luotsivene, joka nopeasti syrjäytti purjeveneet ammattikäytössä. Viimeiset vuodet Pitkäpaasi seisoi enimmäkseen Kokkoluodon telakalla.
1929: Kesällä Viipurin luotsipiirin päällikkö esitti merenkulkuhallitukselle aluksen myymistä. Veneen myynnistä kuulutettiin Karjala-lehdessä ja ilmoituksen perusteella ilmaantui kolme halukasta ostajaa. Tarjotut rahasummat eivät kuitenkaan tyydyttäneet Viipurin luotsipiiriä, vaan syksyn aikana käytyjen neuvotteluiden tuloksena alus myytiin lopulta 4 350 markalla K. Lundille ja Arttu Klemille. Seuraavat vuodet Pitkäpaasi olikin huviveneenä Viipurinlahdella ja Haminan edustalla.
1933: Lavansaarelainen A.V. Kääriä osti aluksen ja kunnosti sen yksin tehtävää maailmanympäripurjehdusta varten. Alukselle annettiin uusi nimi SPORT. Kääriän matkoista kirjoitettiin suomalaisissa lehdissä vuonna 1934–1935. Kääriän suvulla on hallussaan A.V. Kääriän lähettämiä kirjeitä ja muistelmia. Alun perin Kääriän ajatuksena oli ollut purjehtia maailmanympäri, mutta Atlantin myrskyjen jälkeen hän laski maihin Rio de Janeirossa, myi aluksensa ja ryhtyi maanviljelijäksi Brasiliassa
1935: Pitkäpaaden vaiheet vuosilta 1935–1954 ovat tuntemattomat, mutta ilmeisesti alus oli huvivenekäytössä Rio de Janeirossa. Kääriä oli myynyt aluksen Rio de Janeiron satamapäällikölle ja sen jälkeen alus oli vaihtanut omistajaa useasti, kokien erilaisia vaiheita ja kerran jopa upoten karilleajon seurauksena.
1954: Aluksen huomasi Riossa psykoterapeuttina työskennellyt ranskalainen Gérard Borg, joka myös kirjoitti filosofisia matkakirjoja. Borg ihastui alukseen, osti sen enimmäkseen iltapäiväkalastelua harrastaneelta vanhalta herralta ja kunnostutti aluksen Riossa. Gérard Borg nimesi aluksen uudestaan brasilialaisen Macumba-kultin merenjumalattaren mukaan INAE.
Gérard Borg purjehti ystävänsä Pierre Jolloisin kanssa Riosta Karibian ja Azoreitten kautta Välimerelle Mentoniin. Borg puolisoineen purjehti aluksella myöhemmin mm. Punaisen Meren ja Intian valtameren kautta Indonesiaan ja Japaniin saakka.
Gérard Borgin ajoilta aluksen matkoista on kirjoitettu kaksi matkakirjaa.
Seuraavan kerran Inae-nimeä kantava Pitkäpaasi suuntasi merelle vuonna 1964 Gérard Borgin ja hänen vaimonsa Maya Borgin ohjaamana, määränpäänään Mayan kotikaupunki Hamamatsu Japanissa.
Borgien purjehdus itään kulki Gérardin kehittelemän ”siksakodromian” myötä poukkoillen satamasta toiseen Välimerellä ja Suezin kanavan kautta Intian valtamerelle Malediiveille ja edelleen Kiinanmerelle. Japaniin asti Inae-Pitkäpaasi ei kuitenkaan koskaan päässyt. Matka päättyi 1969 Hongkongiin
1972: Borg myi Inaen tohtori Gervais’lle
1977: Myytiin Joseph Cantonille ja Michéle Moalille. Gervais oli purjehtinut aluksen Seineltä Touloniin, missä se siirtyi Cantonille ja Moalille.
1980-1981:He purjehtivat aluksen Ranskan kanavien kautta Bretagneen korjattavaksi vuosina
1982: Canton ja Moal lähtivät yhä Inae-nimeä kantavalla Pitkäpaadella pitkälle Atlantin-purjehdukselle. Matka kulki Bretagnesta Lissabonin kautta Kanariansaarten Las Palmasiin ja sieltä edelleen Kap Verdeen.
05..1982: Canton ja Moal suuntasivat Atlantille päämääränään Brasilia.
27.05.1982: Inae saapui Recifeen ja sen jälkeen Canton ja Moal risteilivät Etelä-Amerikan rannikolla ja Karibialla,
1983: Palasivat touko-heinäkuussa Ranskaan. Pitkän Karibian-purjehduksen jälkeen Inae oli Cantonin ja Moalin perhevene, jolla he tekivät tyttärensä kanssa matkoja Englantiin, Espanjaan ja Ranskan rannikolla.
1997: Joseph Canton kuoli ja leskeksi jäänyt Michéle Moal halusi myydä veneen. Pariskunta oli perehtynyt aluksen historiaan ja Moal tiesi sen olevan kotoisin Suomesta.
1999: Michéle Moal otti ensiksi yhteyttä Pitkäpaaden Brasiliaan purjehtineen Vilho Kääriän sukulaiseen Tomi Kääriään, joka puolestaan informoi Suomen merimuseota harvinaisen luotsiveneen tilanteesta. Merimuseo kiinnostui aluksesta ja vuoteen 2000 mennessä valmistuivat Pitkäpaadesta teetetyt erilaiset selvitykset, minkä myötä Suomen merimuseo teki päätöksen aluksen ostosta.
Merimuseolla, saati Museovirastolla, ei kuitenkaan ollut riittäviä rahavaroja lopulta 145 000 frangia maksaneen aluksen lunastamiseen. Suomen Merimuseon tuki ry. keräsi erilaisilta lahjoittajilta ja sponsoreilta tarvittavat Rahat.
07.2000: Suomen Merimuseo tuki ry osti aluksen Madame Michelle Moalilta. Pitkäpaatta Ranskan Douarnenez’sta noutamaan lähetettiin merimuseon tutkija Hannu Matikka, vanhempi kiinteistönhoitaja Timo Kuosmanen sekä Merimuseon tuki ry:n edustajana asiamies Matti Haajasalmi. Vene lastattiin rekan kyytiin Ranskassa ja kuljetettiin Saksan Lyypekkiin ja sieltä edelleen Finnjetin rahtilaivalla Helsinkiin. Pitkäpaaden saavuttua Helsinkiin alkoivat aluksen kunnostustyöt. Se päätettiin entisöidä purjehdittavaksi museoalukseksi, eli ulkona meressä purjeilla ja moottorillaan kulkevaksi veneeksi.
2001: Suomen merimuseo Vastasi aluksen kunnostus- ja entistämistöistä. Alus oli deponoituna Suomen merimuseon tuki ry:n hallintaan vuosina 2004–2008, jolloin Pitkäpaaden ylläpidosta ja käytöstä vastasi merimuseon tukiyhdistyksen nimeämä hoitokunta. Tällä hetkellä aluksen ylläpidosta ja käytöstä vastaa Suomen merimuseo.
2001:Kunnostustyöt alkoivat Savonlinnan Laitaatsillan telakalla
2002: Jatkuivat myöhemmin Helsingissä Kvaerner Masa-Yardsin telakalla Hernesaaressa.
2003: Kunnostus- ja entistämistyöt valmistuivat lopulta kesällä
15.07.2003: Sai PITKÄPAASI nimen uudelleen ja laskettiin Pitkäpaadeksi jälleen vesille. Suomen merimuseon kokoelmiin kuuluva alus sijoitettiin kesien ajaksi yleisön tutustuttavaksi Helsingin Kruununhaan Purjevenesatamaan, talvet alus vietti Suomenlinnan telakalla.
2008: Suomen merimuseo muutti Helsingin Hylkysaaresta Kotkan uuteen Merikeskus Vellamoon ja myös Pitkäpaasi seilasi museon vanavedessä Helsingistä Kotkaan. Kotkassa alus sijoitettiin kesäkaudella yleisön nähtäväksi Merikeskus Vellamon yleisölaituriin Härniemessä ja talvet Pitkäpaasi viettää Suomen Puuvenekeskuksen tiloissa Kotkan Kantasatamassa. Ulkoilmamuseotoiminnan ohella Pitkäpaasi on osallistunut erilaisiin purjehdustapahtumiin niin Kotkassa kuin lähikaupungeissakin ja alus on myös mukana tukevassa nuorisotyössä toimien nuorten purjehduskoulutuksen aluksena.
