Kuvaaja: Tuuli Saarakkala
1934 Crichton-Vulcan, Turku
Uppoama: 250 t (PInnalla) 298 t (Sukellus) / 40.09 x 4.1 x 5.0 m
Pääkone: 2 × MWM-sähkömoottoria 700 hv / 8 kn ( Sukellus) 13 kn pinnalla
Aseistus: 3 × 535 mm torpedoputkea /
1 × 20 mm ilmatorjuntatykki / 1 × 12,7 mm ilmatorjuntakonekivääri
Miehistöä: 20
10.1930: Alankomaalainen insinööritoimisto Ingenieurskantoor voor Scheepsbouw tilasi aluksen Turusta Crichton-Vulcanin telakalta kaupallisen sukellusveneen prototyyppinä.
1931: Veneen köli laskettiin Turussa Crichton-Vulcanin telakalla. Teknisesti veneestä tuli aikansa kehittyneimpiä: sen sukellussyvyys oli kaksinkertainen verrattuna aikaisempiin saksalaisiin sukellusveneisiin ja runko rakennettiin ilman niittausta sähköhitsaamalla, mikä lisäsi paineenkestävyyttä, vähensi vuotoja ja nopeutti rakentamista
10.05.1933: Vesillelaskettiin nimellä CV-707 Suomen laivasto. Alus oli Saksan laivaston IIA-luokan sukellusveneen prototyyppi.
1933 ja 1934: Saksalaiset testasivat venettä Turun saaristossa.
1934: Suomen valtio otti käyttöönsä
1935: Suomen valtio purjehti sillä ja kun eduskunta hyväksyi hankinnan se liitettiin vuonna 1936 Suomen laivastoon.
1936: Nimeksi VESIKKO omistaja Suomen valtio
09.09.1939: Rannikkolaivasto määrättiin puolueettomuusvartiointiin. Vesikko määrättiin valvontatehtäviin läntiselle Suomenlahdelle tukeutuen Helsinkiin ja Inkoon saaristoon. Talvisodan alettua Vesikko partioi aluksi Vesihiiden kanssa Hangon edustalla
18.12.1939: Merivoimien komentaja määräsi veneen Viipurinlahdelle Koivistoon, missä oli käynnissä taistelu Saarenpään linnakkeen ja kahden Neuvostoliiton Itämeren laivaston taistelulaivan välillä. Päällikkönä: luutnantti Kauko Pekkanen.
19.12.1939: Seuraavana iltana Vesikon saapuessa Viipurinlahdelle taistelu oli kuitenkin jo päättynyt.
22.12.1939: Kova pakkanen vaikeutti sukellusvenetoimintaa, joten Vesikko palasi telakalle Helsinkiin, mihin päättyi sen osallistuminen talvisotaan.
1941: Kesäkuussa sukellusveneet vastaanottivat taisteluvarustuksen ja siirtyivät valmiusasemiin Suomenlahdelle. Vesikon tukeutumispaikaksi määrättiin Vahterpää Loviisan edustalla. Päällikönä: Kapteeniluutnantti Olavi Aittola (1940 ja 1941)
25.06.1941: Jatkosodan alettua kaikki veneet määrättiin partiointitehtäviin itäiselle Suomenlahdelle.
03.07.1941: Vesikko upotti Suursaaren itäpuolella neuvostoliittolaisen kauppalaiva Vyborgin torpedoimalla sen 700 metrin etäisyydeltä. Kahdesta ammutusta torpedosta jälkimmäinen meni ohi, mutta ensin laukaistu osui laivan peräosaan, mikä aiheutti sen uppoamisen. Kolme neuvostoliittolaista vartiomoottorivenettä aloitti Vesikon takaa-ajon ja yritti tuhota sen syvyyspommeilla, mutta Vesikko pääsi vahingoittumattomana takaisin tukikohtaansa Vahterpäähän.
1941: Loppuvuodesta Vesikko operoi Helsingistä käsin ja teki kolme partiointimatkaa Viron rannikolle.
1942: Suoritti saattuepalvelusta Ahvenanmerellä ja sukellusvene-etsintöjä Helsingin edustalla. Päällikkönä kapteeniluutnantti Antti Leino (1942),
1943: Vesikon päällikköinä: Kapteeniluutnantti Eero Pakkala (1943), kapteeniluutnantti Olavi Syrjänen (1943)
06.1944: Vesikko suojasi evakuointikuljetuksia Karjalankannaksella. Aluksen päällikkönä toimi: Kapteeniluutnantti Lauri Parma (1944).
19.09.1944: Suomen ja Neuvostoliiton aselevon jälkeen se määrättiin palaamaan satamaan.
12.1944: Merivoimien sota-aluksena Vesikko purjehti viimeisen kerran
01.1945: liittoutuneiden valvontakomissio määräsi suomalaiset sukellusveneet riisuttaviksi aseistaan.
1947: Pariisin rauhansopimus kielsi Suomelta sukellusveneiden omistamisen.
1953: Muut merivoimien sukellusveneet myytiin Belgiaan metalliromuksi, mutta Vesikko säästettiin, koska puolustusvoimissa toivottiin, että rauhansopimuksen ehtoja voitaisiin tulevaisuudessa lieventää ja Vesikkoa käyttää koulutusveneenä. Veneen säilytyspaikkana toimi Valmet Oy:n telakka Helsingin Katajanokalla,
1959: Merivoimat päätti myydä Vesikon, koska rauhansopimukseen ei ollut saatu lievennyksiä ja koska Valmet valitti sukellusveneen säilyttämisen haittaavan sen telakkatoimintaa. Silloisen Sotahistoriallisen Tutkimuslaitoksen ja entisten sukellusveneupseerien aktiivisuuden ansiosta myynti kuitenkin peruttiin. Lopulta Vesikko luovutettiin Sotamuseolle.
1963: Sotamuseo siirrätti Vesikon Suomenlinnan Susisaareen Tykistölahden rannalle ja entisöi sen alkuperäiseen asuunsa. Entisöintityöt kestivät yli vuosikymmenen ja olivat poikkeuksellisen työläät, sillä suuri osa veneen kalustosta ja varusteista oli sodan jälkeen purettu ja otettu muuhun käyttöön. Lisäksi vene oli joutunut Valmetin telakalla ilkivallan kohteeksi. Lahjoitusvaroilla ja vapaaehtoistyöllä entisöinti saatiin kuitenkin vietyä päätökseen.
09.07.1973: Se avattiin museoksi Suomen merivoimien vuosipäivänä
2011: Peruskunnostus aloitettiin syksyllä sen sijaintipaikassa Susisaaressa. Sitä nostettiin 80 cm, jotta vesi ei enää pääsisi sen kanssa kosketuksiin.
2013: . Remontti valmistui kokonaisuudessaan, jolloin Vesikon 80-vuotisjuhlanäyttely avattiin Suomenlinnassa.
Kunnostusten aluksi uusittiin Vesikon meressä puhki ruostunut köli, maalattiin ulkopinnat ja uusittiin lankuilla päällystetty kansi. Koneet ja sähkölaitteet huollettiin, ja esimerkiksi puhetorvet uusittiin osittain. Kunnostuksen rahoitustilanne oli hyvä, sillä Vesikko on suosituin Sotamuseon käyntikohde. Korjaustöihin kului 3-4 vuoden pääsylipputulot.
2013: Keväällä päätökseen saadussa kunnostuksessa aluksen pintaosat saivat vuoden 1943 maalauskaavion mukaisen värityksen.
Peruskorjaus maksoi 400 000 euroa, jonka kustannuksissa avusti Maanpuolustuskorkeakoulu.
